Suurin osa laitteista toimi moitteettomasti koko tapahtuman ajan, ja tavallisimmat murheet olivat kolikoiden -oikeiden tai väärien- juuttuminen kanaviin. Rock-Ola 481:n soittama rokki houkutteli hallin katsomotason nurkkaan uteliasta yleisöä, josta kohta seuloutuivat esiin varsinaiset pelimiehet ja miksei -naisetkin, arempien tyytyessä seuraamaan tapahtumia turvallisen välimatkan päästä, ellei suorastaan perääntyessä takaisin tutumman tuntuisten mobiiliajoneuvojen pariin. Pelihenkinen yleisö kuitenkin löysi paikkansa, ja seuran jäsenhakemuskaavakkeiden menekistä päätellen on odotettavissa seuran jäsenmäärän moninkertaistuminen. 

Vaikka tällaisen pelimäärän pystyttäminen kolmeksi päiväksi onkin mieletön ja rasittava operaatio (Henkkakin huilasi välillä Citikan takapenkillä), oli pelihallin pimputuksessa ja Rock-Olan soittaessa ajan henkeen sopivaa musaa (Whon Pinball Wizard jäi tosin korkean valintanumeronsa vuoksi aika harvoin kuulluksi, laite tuntui suosivan pienempiä numeroita) helppo tavoittaa menneiden aikojen pelihallifiilis, jolloin tukka liehui pitkänä ja ainakin tuuheampana kuin nykyisin, miehet joihin luotettiin tiesivät mikä oli täyttä tupakkaa, viiden pallon peli maksoi 20 ja mopon bensalitra 79 penniä.

Kaiken kaikkiaan hyvät vibat, mahtavat fiilikset ja ikimuistoinen tapahtuma, eikä allekirjoittanut ole opiskellut journalistiikkaa Amerikassa! Jäämmekin odottamaan mielenkiinnolla uusia tempauksia, mutta täytyy muistaa, että kaikki on meidän, seuran jäsenten, aktiivisuuden varassa joten hyvät ideat ja ehdotukset ovat enemmän kuin tervetulleita. 

gonzoili Sampo Simonen 4.5.1998 (väsynyt mutta onnellinen)